Lapin road trip 1.-11.7.

Visa, Timo ja Kari starttasivat Kouvolasta Nilsiään, Tahkolle jo torstai-iltana. Tuloksena kisaradan linjojen tutkimista hyttysiä väistellessä. Rata oli melko sama kuin viimeksi eli aivan parasta antia Suomessa. Seuraavana aamuna huollettiin pyöriä ja venailtiin muuta porukkaa, jotta päästiin linnottautumaan vierekkäisiin kämppiin. Treenit sujui ihan kohtuullisesti, mutta kisassa Visa jatkoi rengasmurheita puhkomalla takakumin heti radan yläosassa. KAF:n tilille ei saatu muutenkaan merkittävää menestystä Tahkolta, paitsi! Illalla extremekarhut pääsivät valloilleen käyttäytymällä baarissa miten sattuu ja sen ulkopuolellakin meno oli taattu. Sentään tajuttiin vaihtaa painimatto asfaltilta nurmikolle. Illan kolme kovaa olivat ehdottomasti ROXAAAAANNE, PIAAAAAAGGIO ja BIAAAAAAATCH.

Sunnuntaiaamuna palauteltiin rannalla ja Piatsalla ennen kuin Team LT alkoi suunnistaa kohti Kolaria. Ylläksellä meni pari päivää heittämällä, sillä radat oli ihan omalla tasolla muualle Suomeen verrattuna ja lisäksi jätkät luimi vaivihkaa bike parkin ratamestarin majotukseen saunomaan ja sammumaan. Tiistaiksi saatiin houkuteltua paikalle myös Lehtisen ja Riihelän kovanaamat, joten raidailuseuraa riitti. Pyöriä huoltaessa tuli pamautettua näyttävästi jalkapumpulla Avidin jarrumännät pihalle, onneksi löytyivät vielä.

Keskiviikkona mentiin jo lujaa Levillä. Miikka ja Joonas kunnostivat meille sopivasti dh-radan pahimmat vesiurat, joita seuraavana päivänä siloteltiin ystävällisesti vielä kaivinkoneella ja siitähän se tulitus alkoikin. Loistavilla pätkillä ajaminen hyytyi ainoastaan vesisateeseen, jonka seurauksena päästiin testaamaan hengissä selviytymistä jäätävästä joesta. Saateesta huolimatta hyttyset jaksoi purra paljasta ihoa ajokuteita pestessä ja sen jälkeen piti vielä muka pulahtaa.

Perjantaiksi suunniteltiin käyntiä Ruotsin puolelle Älvsbyyn, jota ei kuitenkaan ole ollut olemassa muutamaan vuoteen. Nokka lähti siis kohti Ounasvaaraa, joka tyrehtyi tihkusateen vuoksi hissin pyörimättömyyteen. Pidettiin siis välipäivä ajamisesta ja alettiin miettiä Vuokatin sm-kisoja. Lauantaina näimme taas koko Suomen dh-kansan muutamat Anti-Flow:n vahvistukset mukaan lukien. Majotuttiin porukalla mökkiin, jossa oli kaikkea luksusta pehmeästä patjasta lähtien. Kisarata oli taas huippuluokkaa ja treenitkin meni ihan nappiin. Aika-ajossa Visalta taas rengas tyhjäksi ja kisalinjatkaan ei täysin pitänyt, joten käsiin jäi pelkkää kokemusta.

Euro road trip 21.7.-4.8.

Tornimäen päähänpiston ansiosta Visa ja Timo pakkasivat LT:n täyteen mukavuuksia ja suunnistivat kohti Kangasalaa ja Lehtisten Pösöä. Vaihdettiin siis luksusauto alle, kaapattiin Miikka mukaan ja seilattiin laivalla Saksaan. Vuosaaren satamassa pakattiin vielä Anssin kamoja kyytiin, noudettiin mies myöhemmin Stuttgartin kentältä remmiin ja eikun Baden Badeniin. Saksan IXS-cuppiin kuuluva Bad Wildbadin rata oli aivan parhautta, vaikka ylös oli välillä hankala päästä jatkuvasti keittävien autojen kyydillä. Sade teki radasta haastavan, mutta silti ihan ajettavan. Visa päästeli seedingissä neljänneks, mutta kisoissa aristeli vasta sijalle 11. Sieltä dumpattiin Anssi takas kentälle ja kohti Suomea, joten pääsimme hieman tilavemmissa oloissa suunnistamaan kohti Portes Du Soleilin vuoristoaluetta Ranskan ja Sveitsin Alpeilla. Paikka osoittautuikin raidaamisen paratiisiksi yli 20 pyörivän hissin, loputtomilta tuntuvien polkujen, mahtavien maisemien ja pyöräilijöistä tukossa olevan kylän vuoksi. Visa kävi uhmaamassa henkeään Les Getsin mm-radalla kun Intense antautui takavanteelta hyppyriä edeltävässä vasurissa. Morzinen ja Avoriazin puolella radat vasta herkkua olikin ja päivän päätteeksi huomattiin, että tuli raidattua viimeisetkin mehut irti kropasta. Väsyneinä raahauduttiin Mt. Blancin läpi päättymätöntä tunnelia ja muita erikoisia teitä pitkin eteen päin.

Keskiviikkona vuorossa oli Italian Val Di Solen maailman cupin radan kävely, joka turisteina tuli suoritettua alhaalta ylös ja takaisin kolmessa ja puolessa tunnissa, vaikka olisihan huipulle bussikyydilläkin päässyt. Seitsemän tunnin automatkan ja tämän kävelysuorituksen jälkeen alkoi ehkä vähän väsyttää. Jonkinlainen käry oli kuitenkin mielessä, että jyrkkä ja nopea rata odotti. Treenit meni ihan hyvällä syötöllä, mutta semejä kohti rata kului jo hc-tasolle ja Visalla meni pupu pöksyyn, sijoitus 107. eikä pääsyä finaaliin. Miikka selviytyi hienosti vielä ekalle väliajalle ennen pientä kuperkeikkaa, mutta osoitti tällä suorituksella kuitenkin huiman vauhtinsa. Lauantaina kateltiin finaalikuskien treenejä ja siellä oli yritystä jos jossain. Linjat ja tuplaukset oli aivan käsittämättömiä kuten pannutkin. Migreeni-Miikka makoili tällä välin ryssämajoituksessamme, mutta kasasi itsensä illaksi 4x-finaalin katsomoon, jossa riitti ihan viihdyttävää näkemistä.

Pojottamiseen kyllästyneinä saatiin päähämme hylätä kaasuliesi ja reistailevat sulakkeet ahdistavassa loukossa etuajassa ja sunnuntaina olimmekin jo ihmeen kaupalla selvinneet kaiteettomalla 2,5 metriä leveellä Alppitiellä verovapaaseen Livignoon. Raidailupätkät olivat vähän loivempia kuin aikaisemmat, mutta sen vuoksi mukavempia ajaa ja siksi tulikin päästeltyä järjetöntä vauhtia. Myös Livignon mm-kisarata tuli koettua ja paikka on ehdottoman käymisen arvoinen jos joku eksyy lähellekkään! Maanantaina käytiin matkan varrella vielä Winterbergissä muistelemassa menneitä. Mäki tuntui Alppien jälkeen melko laimeelta, joten pari tuntia jaksettiin ajella ennen vesisateen tuottamaa lopullista lannistumista. Harmi kun ei nähty edes vuoden 2008 reissusta tuttuja poliisisetiä. Loppumatka meni väsyneenä ja tylsistyneenä kotia odotellen. Miikka kuitenkin ehti olla pari tuntia himassa ennen kuin laiva suuntasi Norjaan EM:iin, propsit siitä!

Bad Wildbad tulokset

Val di Sole tulokset