Aikaisempina vuosina loppukaudesta on käyty perinteisesti Lapissa ja mielessä on muhinut koko ajan pidempi roadtrip muihinkin Pohjoismaihin. Tyyli olisi sama eli porukka ja kamat LT:seen ja venäläisittäin nokka kohti seikkailuja. Innokkaat lähtijät kuitenkin karsiutuivat tehokkaasti lähinnä töiden ja muiden menojen takia. Muutaman mutkan kautta Visa päätyi reissuun tyttöystävänsä kanssa monien ihmetellessä keskenäistä toimeentuloa. Auton takapenkille kasattiin kuusi patjaa, kauppaa tyhjennettiin 200 eurolla, paksiin pakattiin reilusti mukavuusvarusteita ja mukaan napattiin vielä trangia sekä pallogrilli ja matka oli valmis alkamaan.

Ensimmäinen ongelma kohdattiin heti Turun satamassa kun oltiin varattu henkilöautopaikka kuusi senttiä liian korkealle autolle ja siellähän oltiin heti mittanauhan kanssa käännyttämässä ympäri. Ei muuta kuin ilta Turussa hengaillen, yö autossa sataman kupeessa ja aamulla uusi yritys lisämaksun kanssa. Päivälaiva söi heti yhden ajopäivän ja ajoimme hurjassa sumussa tulevan PM-kisaradan parkkipaikalle Kungsbergetiin yöksi. Heti auringon noustua löysimme radan pienen lenkin jälkeen. Rakennustalkoita oli pidetty ihan äskettäin ja varsin ajettavalle näytti. Harmi ettei hissejä pyöritetä kuin kisaviikonloppuna, joten Kungsberget jäi vain näköalapaikaksi. Parkkipaikka-aamupalan jälkeen suuntasimme Järvsön bikeparkiin, joka oli muutaman tunnin ajomatkan päässä. Keli oli paahteinen, mutta jokin vaikutti omituiselle. Ajokamojen vaihdon jälkeen hissilippua ostaessa selvisi hissin hajonneen juuri tuntemattomasta syystä ja pysyvän koko päivän remontissa. Muutaman tunnin odottelun jälkeen alkoi työntäminen kohti huippua. Kolmen vartin päästä yläkääntöpyörältä löytyi kaksi iloista blondia hissin kimpussa ja homma valkeni. Päivän aikana tuli talutettua kolme kertaa huipulle ja kolme kertaa puoleen väliin. Varsin tyylikäs mäki oli kyseessä ja jonkin verran jäi harmittamaan, ettei ratoja päässyt hissin kanssa ajamaan. Illalla löytyi tyhjä ja pitkä hiekkaranta uimista ja syömistä varten. Oli melkoinen näköalaravintola. Pilvi testasi tähän väliin vähän autolla ajoa ja yöpaikka löytyi jostain tienvarsiparkista.

Keskiviikkona oli vuorossa vanha tuttu Åre. Ilma oli ajamisen kannalta loistava, mutta radat osittain mutaisia. Koko päivä tuli kuitenkin ajettua aivan hurmiossa lähes tauotta, niin hurmiossa, että loppupäivästä Hällrajdilla takaiskarista tuli sisuskalutkin ihailemaan nättejä maisemia. Sen jälkeen alas oli aika pitkä matka ilman vaimennuksia. Kolmas isompi vastoinkäyminen heti reissun alkuun pisti jo vähän luovuttamaan. Hetken turiseminen paikallisten kanssa antoi lisää intoa ja vei juna-aseman viereen Åre Bike Shopiin, jonka tiskin alta löytyi käypä vanha kunnon 5th Element pariksi päiväksi vuokralle, muttei monen yrityksen jälkeenkään tullut lopullisia kauppoja iskarista. Olimme sitten päivän suunniteltua pitempään eli perjantaihin asti Åressa, koska näin saatiin vielä pari varmaa ajopäivää. Samalle viikonlopulle sattui Åren Megavalanche ja paikalla oli koviakin kuskeja ja radalla riitti kuhinaa. Puolen tunnin rata oli ihan toimiva dh-pyörälläkin, mutta dh-rata ja Getrappet kuluivat silti kaikkein eniten Visan toimesta. Pilvi ehti sillä välin tehdä useamman tunnin vaelluslenkkejä, joten tylsää ei ehtinyt olla hetkeäkään. Yöt nukuttiin Åressa ennestään tutun Åre Fjällbyn parkkipaikalla ja pesulle pääsi kätevästi puoliksi pummilla asemalla tai kylmästi hiekkarannalla, jossa oli myös komea tee-se-itse näköalaravinteli.

Perjantain Megavalancen ensimmäisen aika-ajon lähtö tuli nähtyä huipulta, mutta itse kilpailun aikana lainaiskari oli jo palautettu ja olimme siirtyneet Norjaan Trondheimin turistikierrokselle. Päivä meni palautellessa ja illalla kävimme vielä tarkastamassa Oppdalin bikeparkin kokkailemalla ala-aseman näköalaparkkipaikalla. Ilma oli melko sateinen ja suunnistimme eteenpäin ylängölle, jossa yövyimme karuissa maisemissa. Aamulla jatkoimme kohti Hafjellia, jossa Jaani ja Termis kävivät jo kuukautta aikaisemmin kyläilemässä. Vuokraamosta ei odotusten mukaan löytynyt ylimääräisiä iskareita, joten päivä meni Hafjellin ratoja kävellen. Eipä siellä mitään mullistavan uutta ollut 2008 vuoden käyntiin verrattuna. Harmitti vaan kovasti katsella makeita polkuja paikan päällä ilman fillaria. Suuri kiitos kuitenkin lämpimästä suihkusta!

Seuraavana päivänä vuorossa oli Oslon turistikierros, jossa kävimme ensimmäisen kerran kunnon ravintolassa Peppe’s Pizzassa syömässä 60 euron illallisen viikon trangiakuurin jälkeen. Maanantai-iltana siirryimme vielä 40 kilometriä kaakkoon Drammeniin bike parkin tyhjälle parkkipaikalle nukkumaan, josta aamulla kuitenkin herättiin alakoululaisten metelöintiin, kun pusikon takana sattuikin olemaan koulu. Pakkasimme retkikamat mukaan ja aamupala valmistui umpimetsässä, jonka jälkeen kelpasi kiivetä rataa pitkin huipulle. Yllättävän pitkä mäki oli kyseessä ja radatkin vaikutti mielenkiintoiselle, mutta taas harmitti ihailla niitä ilman pyörää. Onneksi hissi oli auki vasta seuraavana iltana ja radatkin oli mehustettu jättimäisillä lätäköillä vesisateiden ansiosta.

Loppureissun ohjelmana oli enää vain hengailua ja liikutimmekin LT:n maksamatta läpi useiden tietullien Oslon eteläpuolen kaupunkeihin, joista ensimmäisestä otettiin hotelliyö 140 eurolla ihan vaihtelun vuoksi LT-öihin. Eipä se paljoa sen parempi ollut, joten unohdettiin nuo hotellit loppureissun ajaksi, kun aiheuttivat vaan ylimääräistä päänvaivaa. Pikkukaupunkien kiertelyn, merenrantakallioiden ja yleisen lomailun jälkeen päätimme vielä kerran testata LT:n tuhoutumattomuutta Oslovuonon alittavalla tunnelilla, josta löytyi kolme kilometriä pitkä 7 prosentin ylämäki, mutta kyllä se sieltä omaan tahtiin kuljetti meitä kohti kotia. Tukholmasta hypättiin taas laivaan ja lähes kahden viikon reissu alkoi olla pulkassa. Pyöräily jäi kokonaisuudessaan vähän sivuseikaksi ainakin matkan lopussa, mutta eipä se haitannut kun muuten oli niin hienoa seikkailua uusissa paikoissa. Tulipahan selväksi, että Norja on kallis maa, vaikka halvaksi se meille tulikin ja dh-mahdollisuudet on paljon paremmin saatavilla kuin Suomessa. Toivottavasti joskus vielä uudestaan!